Nuorten ääni - koulujen aloitus
Nemova tahtoo antaa enemmän ääntä myös nuorille. Me Nemovassa koemme, että sosiaalialalla asiakkaat ovat usein heikommassa asemassa ja tällöin myös äänen kuuluviin saaminen on haastavaa. Tämän vuoksi tulemme julkaisemaan uutta artikkelisarjaa, jossa kuulemme nuorien omien näkemyksiä ajankohtaisista aiheista ja käymme keskustelua nuorta puhuttavista aiheista. Alustamme toimii äänitorvena nykykeskustelun varjoon jääville näkemyksille ja kokemuksille.
Ensimmäisessä julkaisussa keskitymme koulutyönsä aloittavien, sitä jatkavien tai sen ulkopuolelle jääneiden nuorten kokemuksiin. Koulut alkoivat elokuun puolivälin tienoilla ja se herättää monesti ristiriitaisiakin tuntemuksia, kuten haastattelemamme nuoret ovat kokeneetkin.
Vastaukset ovat anonyymiksi muokattuja sekoituksia asiakastyön kentältä, eivätkä asiakkaat ole tunnistettavia vastauksista.
Kysyimme lapsilta ja nuorilta kolme kysymystä, joiden vastaukset olivatkin kokemuksiltaan hyvin erilaisia. Kysyimme:
- Miltä mennyt kesä tuntuu jälkikäteen?
- Mitä koulun aloitus herättää sinussa?
- Onko tämän vuoden kouluvuoden aloitus jotenkin erilainen aikaisempiin vuosiin verrattuna?
”Harmittaa, kun en oo nähnyt kavereita (kesän aikana). Kesä meni liian nopeasti ohi.”
Asiakaskuntamme koostuu hyvin eri ikäisistä lapsista ja nuorista, joiden lähtökohdat ja odotukset kesälle ovat hyvin erilaisia. Kesäloma saattaa lapselle merkitä myös 2,5 kuukauden erilleen joutumista kavereista, kun koulun tuoma rytmi ja sosiaaliset suhteet jäävät tauolle. Koulumatkat saattavat olla pitkiä ja luokkakaverit ympäri kaupunkia, jolloin loma-aikana näiden suhteiden ylläpitäminen on haastavaa eri syistä. Esimerkiksi koulun tuoma rytmi ruokailuihin ja lämmin lounasruoka eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikissa perheissä vuorotyön tai kasvaneiden taloudellisten haasteiden vuoksi. Kesäloman kokemukset ja muistot saattavat olla pieniä yhteisiä hetkiä perheen tai perheen työntekijöiden kanssa.
” Tykkään, ku koulu alkaa. On taas tekemistä ja näkee kavereita”, ”Ahdistaa. En tunne ketään, en tiedä alkavasta alasta mitään, enkä tiedä koko koulua.”
Tuntemukset koulun aloituksen suhteen vaihtelevat nuorison parissa. Toisaalta edellä mainitun rytmin ja kaverisuhteiden uudelleen herättäminen luovat odotuksia, mutta erilaiset muutokset ja siirtymävaiheet elämässä huolettavat myös.
”Eipä oikeestaan, ihan yhtä turhaa. Lohduttaa, et viiminen vuosi”, ”Omituista, kun muut ovat koulussa ja minä en tee mitään.”
Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu erilaiset siirtymät varhaiskasvatuksesta alakouluun, alakoulusta yläkouluun ja siitä mahdollisesti 2. asteen opintoihin. Tämän lisäksi koulun vaihdot ja muutot myllertävät nuorten elämää. Koulun vaihtaminen voi olla myös helpottava asia elämässä; erityisten tukien tarpeiden huomaaminen ja nuorelle oikeanlaisen koulun tai ryhmän löytyminen tukevat koulunkäyntiä, mutta myös koulukiusaamisen takia siirtyminen oppilaitoksesta toiseen voi olla helpottava.
Opiskeluiden ulkopuolelle jääminen on syrjäytymisriski, jolloin nuorten puolesta erilaiset tukitoimet on toisaalta tunnistettava ajoissa ja täten myös tehdä niihin sitoutuminen mahdollisimman matalan kynnyksen mukaiseksi. Tässä meillä lastensuojelun avohuollon ja sosiaalihuoltolain mukaisissa olevien toimijoiden tulisi saada tehtyä verkostotyötä nuorisopalveluiden, oppilaitosten sekä sosiaalitoimen kanssa. Turvaverkon tuettu vahvistaminen yhdessä nuorten kanssa on merkittävä toiminto syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
All comments (1)